Toissa viikon torstaina siis saavuttiin Alice Springsiin ja heti perjantaina lähdettiin The Rock Tourin järjestämälle 3 päivän retkelle kolmeen merkittävään paikkaan Australian punaisessa keskipisteessä: Kings Canyon, Kata Tjuta (The Olgas) ja Uluru (Ayers Rock). Ryhmässä oli jäseniä eri puolilta Eurooppaa; Norjasta, Saksasta, Itävallasta, Ranskasta, Espanjasta, me Suomesta, ja jottei ihan pelkkää Eurooppaa ois ollu, niin myös Venezuelasta sekä Aasiasta. Ihan mieletön retki olikin kyllä, mutta olihan siinä myös hieman taka-iskuja, kun meidän ryhmä-rämän toinen jäsen joutui kesken retken todella kovan päänsäryn takia lähtemään makoilemaan Yularan ensiapuklinikalle ambulanssikyydillä.
Retki alkoi siis hyvin ajoissa perjantaina, sillä meidät haettiin hotellilta 5:30 aamulla, että huomenta ja hyvää ja pirteää retkeä vaan :D Mutta ymmärrettävästi, koska ekana päivänä ajomatkaa oli edessä 800km. Bussissa kulutettiin aikaa erilaisten tutustumisleikkien ja tietovisojen avulla, ja hauskaa oli. Ajomatkan välissä käytiin patikoimassa muutama tunti Kings Canyonilla. Oli muuten tuo patikointi korkealle kivikkoista polkua kaiken sen vaivan arvoista, mielettömiä maisemia sai taas katsella!
Ekana päivänä tais olla kaikista lämpimintäkin, muut päivät oli suhteellisen helppoja lämmön suhteen, vaikka tietenkin joka patikointimatkalle oli pakko varata 3 litraa vettä tai ei ollut mitään asiaa lähteä kävelemään sinne. Tietty hyvää aurinkorasvaa, hattua ja flynettiä unohtamatta! :) Tuo flynet tuli ainakin todettua tosi käteväksi, kärpäsiä kun sai toden teolla hätistellä pois silmistä, korvista ja suusta muuten koko ajan.
Ekan päivän iltana alkoi se varsinainen camping-elämäkin, kun saatiin koko porukalla ensin etsiä polttopuita iltanuotiota ja ruoantekoa varten, sen jälkeen haettiin kahdelle illalle olutta ja pystytettiin leiri: fire marshall ja beer marshall hoiti omat osuutensa, muu porukka auttoi ruoanlaitossa, teki ruokaa, kantoi swagit paikoilleen, ja muuta yleistä leiri elämään liittyvää. Kyllä muuten saatiin gourmet-ruoat: riisiä, chili con carnea, kasvishöystöä vegetaristeille ja dumper-leipää, joka etenkin oli järkyttävän hyvää!! :) Ruoan jälkeen tietty piti tiskata, ja sit sitä olikin valmis bush toiletin kautta nukkumaan swagissa miljoonien tähtien alla! Voin kertoo, et uni maistu todella hyvin kaikkien päivän askareitten ja aikaisin heräämisen jälkeen! Swag oli itselle ainakin ihan uusi tuttavuus, mutta olin jo saanut siitä tietyn käsityksen, kun olin vähän kysellyt mikä se oikein on. Eli eräänlainen kannettava matkasänky, patja sisällä ja suojakuori, jonka sisälle kääriytyä nukkumaan makuupussissa, ja kengät suojakuoren alle aseteltuna toimi hyvänä matkatyynynä.
Toka päivä alkoi yhtä aikaisin, ellei aiemmin, kun opas herätti meidät siinä viiden kieppeillä aamupalalle: saatiin toastia, kahvia ja weetabixiä, kaikkea mitä normi aamupalaan täällä kuuluu, hyvin siis onnistui niiden teko leirissä. Ja koska oltiin niin tehokkaita aamupuuhissa (kaikki kamat kasaan, aamupala nassuun ja menoks tunnissa), niin meidät palkittiin ylimääräisellä suihkutuokiolla aamutuimaan Ayers Rock Resortilla, joka olisi siis myös meidän toisen yön majoituskohde.
Sitten suunnattiin Kata Tjutalle, ja onneksemme keli oli viileämpi sinä päivänä, ja päästiin tekemään n. 8kilsan pituinen Valley of The Winds kävely. Se kun on aina suljettu klo. 11 jälkeen tai jos sääennuste kertoo lämpötilan nousevan yli 36asteen, eli onnekkaat me! Ei ollu kuulemma moni muu ryhmä viime aikoina päässy kävelyreittiä tekemään juuri kuuman kelin takia.
Kävelyretken jälkeen pidettiin lounastauko, wrappiä naamaan ja sit oli vuorossa Aboriginal cultural centre. Oli jos jonkunlaista tarinaa, ja kirjeitä ihmisiltä, jotka olivat ottaneet kiven tai maata Ulurulta ja saaneet epäonnen sen takia, tai niin he ainakin uskoivat, ja palauttivat tämän toivoen, että epäonni katoaa samalla.
Seuraavana vuorossa oli Uluru, se kauan odotettu retken kohokohta. On se vaan iso kivi, ei pääse yli eikä ympäri. Ja kiivetä EI SAA!! Syitä on kolme: turvallisuus, luonnonsuojelu ja pyhän paikan arvo. Se ei ole lailla kielletty (vielä), mutta se on aboriginaaleille todella pyhä paikka, ja se, että sinne sallitaan mennä katsomaan, pitäisi riittää. Niinkuin opas kysyi meiltä: jos omassa kirkossa (tai mikä nyt kenellekin on pyhä paikka) olisi menossa rituaali/jumalanpalvelus, ei kukaan varmaan haluaisi, että sinne tullaan kesken kaiken häiritsemään? Tämän lisäksi, kiipeäminen Ulurulle on todella vaarallista, seinämät on liukkaat, niissä ei oo kunnon paikkaa otteelle, ja sieltä horjahtaa todella helposti alas. Jo ainakin 35 ihmistä on kuollut yritettyään kiivetä sinne. Ainut pelastusmahdollisuus sieltä on kutsua paikalle helikopteri, ja ensiapuhenkilö/ranger, joka pystyy laskeutumaan helikopterista pelastamaan ihmisen kallioseinämästä. Luonnonsuojelun kannalta moni kiipeämään lähtijä ei varmaankaan tule ajatelleeksi, että eihän nyt missään kiven päällä ole mitään roskiksia, vaan sitten sinne jätetään kaikki pikkuhousunsuojat, vaipat, roskat, kaljatölkit, ja kun seuraavan kerran sataa, niin nehän tietenkin valuu kallioseinämää pitkin alas, hirveän nättiä. Ei siis suositella kiipeämistä kenellekään yllämainituista syistä, ja ei kyllä ennen noita palopuheitakaan tehnyt mieli sitä tehdä, kunnioitus toisten pyhää paikkaa kohtaan on itsellä ainakin sen verran korkea. Saatika noiden palopuheiden jälkeen tehnyt mieli edes yrittää, ei tulisi mieleenkään.
Ulurulla vierailun jälkeen saatiin nauttia auringonlaskupaikalla Ulurun monista vaihtuvista väreistä. Ja opas valmisti sillä aikaa meille ruokaa-tai siis näinhän asia olisi mennyt, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Aino oli nimittäin kärsinyt päivän mittaan kovista päänsäryistä, ja yhtäkkiä huomasin, et Aino makaa maassa bussin ulkopuolella, kahden ryhmän oppaat ympärillä ja joku ensiapuihminen vierellä, ja kuulin, et park rangersit oli kutsuttu paikalle ja seuraavaks tuli ambulanssi. Huh, kyllä tuntee itsensä todella avuttomaksi, kun toinen makaa maassa ja et tiedä, miten voisit siinä tilanteessa auttaa. Aino vietiin siis Yularaan, Ulurun lähellä sijaitsevaan keskustaan, ja ryhmä jatkoi illanviettoa ja illallista, tosin itsellä meni vähän illanviettofiilikset, kun kaveri lähti. Huolissaan sai toisesta olla. Illallisen ja auringonlaskun jälkeen jatkettiin matkaa, ja miut vietiin sairaalaan Ainon kaveriks, ja viemään Ainolle tavaroita. Pääsin siis makaamaan sairaalasänkyyn minäkin, kun tutkivat, mikä Ainolla on ja yrittivät saaha päänsäryn hellittämään. Siellä menikin sitten mukavasti puoleen yöhön, mie sain välissä ystävällisesti käydä kehittämässä teetä ja syömässä mutakakkua, nam. Eikä varmaan moni voi sanoo syöneensä sellasta klinikalla jossain keskellä ei mitään :D Ja kun Aino vihdoin vapautettiin klinikalta, me suunnattiin yöks paikalliseen hostelliin, onneks siellä oli vielä tilaa. Oli vähän erilainen ilta, ku mitä piti olla.
Aamulla jatkettiin oman ryhmän kanssa reissua, tosin me Ainon kanssa missattiin Ulurun auringonlasku ja 6kilsan base walk Ulurun juurella. Harmitti, mutta ei voi minkään, reissussa sattuu ja tapahtuu. Pääasia, että ollaan molemmat kunnossa ja reissu voi jatkua. (Aino on tosin miun lisäks saanu nyt juossa kaikenlaisissa lääkäripaikoissa-naureskeltiinkin jo, että meille taitaa noi sairaanhoitopaikat tulla monessa kaupungissa tutummaks, ku muut nähtävyydet :D)
Kolmas päivä ja kotimatka, sekä lisää tietokilpailuja autossa. Käytiin myös kamelifarmilla, jossa oli mahdollisuus ratsastaa kamelilla, näytti kyllä todella hauskalta, mutta itse skippasin tämän, sen sijaan ihastelin farmilla olleita muita eläimiä: kenguruja, emua, kameleita, pinkkejä kakaduja, dingoa. Saavuttiin takas Alice Springsiin siinä viiden maissa illalla, ja puoli kahdeksalta oli tarkoitus mennä ryhmän kanssa illalliselle, ei muuta ku suihkuun ja vähän vaihtamaan vaatteita, ja menoks. Syötiin hyvin, juotiin, vaihdettiin viimeiset kuulumiset ryhmän kesken ja tanssittiin ja pidettiin kivaa. Mielettömät kolme päivää, mielettömällä porukalla, mielettömissä maisemissa, ottaisin milloin vain koko reissun uusiks!! :) :) <3
Retki alkoi siis hyvin ajoissa perjantaina, sillä meidät haettiin hotellilta 5:30 aamulla, että huomenta ja hyvää ja pirteää retkeä vaan :D Mutta ymmärrettävästi, koska ekana päivänä ajomatkaa oli edessä 800km. Bussissa kulutettiin aikaa erilaisten tutustumisleikkien ja tietovisojen avulla, ja hauskaa oli. Ajomatkan välissä käytiin patikoimassa muutama tunti Kings Canyonilla. Oli muuten tuo patikointi korkealle kivikkoista polkua kaiken sen vaivan arvoista, mielettömiä maisemia sai taas katsella!
Ensimmäinen koitos ryhmälle: siitä vaan ylös mäkeä.
Mitä maisemia, ah :)
Hyvät näkymät huipulta, kannatti kiivetä.
Garden of Eden.
Jätskitaukopaikalla eläimiä ihmettelemässä.
Ekana päivänä tais olla kaikista lämpimintäkin, muut päivät oli suhteellisen helppoja lämmön suhteen, vaikka tietenkin joka patikointimatkalle oli pakko varata 3 litraa vettä tai ei ollut mitään asiaa lähteä kävelemään sinne. Tietty hyvää aurinkorasvaa, hattua ja flynettiä unohtamatta! :) Tuo flynet tuli ainakin todettua tosi käteväksi, kärpäsiä kun sai toden teolla hätistellä pois silmistä, korvista ja suusta muuten koko ajan.
Wuluru, joka erehdyttävästi muistutti Ulurua, mutta on siis aivan eri asia. Paljon pienempi.
Mein kolmen päivän matkabiili, ja polttopuutkin kulki kätevästi "peräkärrin" päällä mukana.
Long way to go :)
Ekan päivän iltana alkoi se varsinainen camping-elämäkin, kun saatiin koko porukalla ensin etsiä polttopuita iltanuotiota ja ruoantekoa varten, sen jälkeen haettiin kahdelle illalle olutta ja pystytettiin leiri: fire marshall ja beer marshall hoiti omat osuutensa, muu porukka auttoi ruoanlaitossa, teki ruokaa, kantoi swagit paikoilleen, ja muuta yleistä leiri elämään liittyvää. Kyllä muuten saatiin gourmet-ruoat: riisiä, chili con carnea, kasvishöystöä vegetaristeille ja dumper-leipää, joka etenkin oli järkyttävän hyvää!! :) Ruoan jälkeen tietty piti tiskata, ja sit sitä olikin valmis bush toiletin kautta nukkumaan swagissa miljoonien tähtien alla! Voin kertoo, et uni maistu todella hyvin kaikkien päivän askareitten ja aikaisin heräämisen jälkeen! Swag oli itselle ainakin ihan uusi tuttavuus, mutta olin jo saanut siitä tietyn käsityksen, kun olin vähän kysellyt mikä se oikein on. Eli eräänlainen kannettava matkasänky, patja sisällä ja suojakuori, jonka sisälle kääriytyä nukkumaan makuupussissa, ja kengät suojakuoren alle aseteltuna toimi hyvänä matkatyynynä.
Nuotio tulilla ja ruoat tekeillä.
Ja swagit piiri pieni pyörii ;)
Väärinpäin oleva kuu Jennille ;)
Toka päivä alkoi yhtä aikaisin, ellei aiemmin, kun opas herätti meidät siinä viiden kieppeillä aamupalalle: saatiin toastia, kahvia ja weetabixiä, kaikkea mitä normi aamupalaan täällä kuuluu, hyvin siis onnistui niiden teko leirissä. Ja koska oltiin niin tehokkaita aamupuuhissa (kaikki kamat kasaan, aamupala nassuun ja menoks tunnissa), niin meidät palkittiin ylimääräisellä suihkutuokiolla aamutuimaan Ayers Rock Resortilla, joka olisi siis myös meidän toisen yön majoituskohde.
Sitten suunnattiin Kata Tjutalle, ja onneksemme keli oli viileämpi sinä päivänä, ja päästiin tekemään n. 8kilsan pituinen Valley of The Winds kävely. Se kun on aina suljettu klo. 11 jälkeen tai jos sääennuste kertoo lämpötilan nousevan yli 36asteen, eli onnekkaat me! Ei ollu kuulemma moni muu ryhmä viime aikoina päässy kävelyreittiä tekemään juuri kuuman kelin takia.
Valley of the Winds walk
Me siis päästiin kyllä tuon ohikin, mutta käveltyämme kierroksen, ymmärsin kyllä, minkä takia tuollainen sääntö on olemassa.
Ne maisemat <3
Tykästyin jotenkin tuohon taivaan sinisyyden, pilvien ja punaisen kiven kontrastiin <3
Tällaista polkua käveltiin ylös.
Karungana lookout, oih. Rakastuin noihin näkymiin, ihan mielettömältä näyttää, ei pysty edes sanoin kuvailemaan!! Ehdottomasti yksi tourin kohokohdista tälle lookout-paikalle kiipeäminen :)
Kata Tjuta kokonaisuudessaan.
Ensimmäinen näkymä Ulurulle.
Ja pakollinen turisti-kuva 8)
Kävelyretken jälkeen pidettiin lounastauko, wrappiä naamaan ja sit oli vuorossa Aboriginal cultural centre. Oli jos jonkunlaista tarinaa, ja kirjeitä ihmisiltä, jotka olivat ottaneet kiven tai maata Ulurulta ja saaneet epäonnen sen takia, tai niin he ainakin uskoivat, ja palauttivat tämän toivoen, että epäonni katoaa samalla.
Seuraavana vuorossa oli Uluru, se kauan odotettu retken kohokohta. On se vaan iso kivi, ei pääse yli eikä ympäri. Ja kiivetä EI SAA!! Syitä on kolme: turvallisuus, luonnonsuojelu ja pyhän paikan arvo. Se ei ole lailla kielletty (vielä), mutta se on aboriginaaleille todella pyhä paikka, ja se, että sinne sallitaan mennä katsomaan, pitäisi riittää. Niinkuin opas kysyi meiltä: jos omassa kirkossa (tai mikä nyt kenellekin on pyhä paikka) olisi menossa rituaali/jumalanpalvelus, ei kukaan varmaan haluaisi, että sinne tullaan kesken kaiken häiritsemään? Tämän lisäksi, kiipeäminen Ulurulle on todella vaarallista, seinämät on liukkaat, niissä ei oo kunnon paikkaa otteelle, ja sieltä horjahtaa todella helposti alas. Jo ainakin 35 ihmistä on kuollut yritettyään kiivetä sinne. Ainut pelastusmahdollisuus sieltä on kutsua paikalle helikopteri, ja ensiapuhenkilö/ranger, joka pystyy laskeutumaan helikopterista pelastamaan ihmisen kallioseinämästä. Luonnonsuojelun kannalta moni kiipeämään lähtijä ei varmaankaan tule ajatelleeksi, että eihän nyt missään kiven päällä ole mitään roskiksia, vaan sitten sinne jätetään kaikki pikkuhousunsuojat, vaipat, roskat, kaljatölkit, ja kun seuraavan kerran sataa, niin nehän tietenkin valuu kallioseinämää pitkin alas, hirveän nättiä. Ei siis suositella kiipeämistä kenellekään yllämainituista syistä, ja ei kyllä ennen noita palopuheitakaan tehnyt mieli sitä tehdä, kunnioitus toisten pyhää paikkaa kohtaan on itsellä ainakin sen verran korkea. Saatika noiden palopuheiden jälkeen tehnyt mieli edes yrittää, ei tulisi mieleenkään.
Älä kiipeä Ulurulle, jooko?
Ja ajoittain sinne ei edes pääse kiipeämään.
Kysymys kunnioituksesta kansan toiveita kohtaan.
Opetusluola.
Ja keittiöluola.
Tää ois keittiöluola.
Vanhojen luola.
Siinä se.
Kantju Gorge.
Ulurulla vierailun jälkeen saatiin nauttia auringonlaskupaikalla Ulurun monista vaihtuvista väreistä. Ja opas valmisti sillä aikaa meille ruokaa-tai siis näinhän asia olisi mennyt, jos kaikki olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Aino oli nimittäin kärsinyt päivän mittaan kovista päänsäryistä, ja yhtäkkiä huomasin, et Aino makaa maassa bussin ulkopuolella, kahden ryhmän oppaat ympärillä ja joku ensiapuihminen vierellä, ja kuulin, et park rangersit oli kutsuttu paikalle ja seuraavaks tuli ambulanssi. Huh, kyllä tuntee itsensä todella avuttomaksi, kun toinen makaa maassa ja et tiedä, miten voisit siinä tilanteessa auttaa. Aino vietiin siis Yularaan, Ulurun lähellä sijaitsevaan keskustaan, ja ryhmä jatkoi illanviettoa ja illallista, tosin itsellä meni vähän illanviettofiilikset, kun kaveri lähti. Huolissaan sai toisesta olla. Illallisen ja auringonlaskun jälkeen jatkettiin matkaa, ja miut vietiin sairaalaan Ainon kaveriks, ja viemään Ainolle tavaroita. Pääsin siis makaamaan sairaalasänkyyn minäkin, kun tutkivat, mikä Ainolla on ja yrittivät saaha päänsäryn hellittämään. Siellä menikin sitten mukavasti puoleen yöhön, mie sain välissä ystävällisesti käydä kehittämässä teetä ja syömässä mutakakkua, nam. Eikä varmaan moni voi sanoo syöneensä sellasta klinikalla jossain keskellä ei mitään :D Ja kun Aino vihdoin vapautettiin klinikalta, me suunnattiin yöks paikalliseen hostelliin, onneks siellä oli vielä tilaa. Oli vähän erilainen ilta, ku mitä piti olla.
Uluru, ihan ku postikortissa <3
Se sama turisti änkee aina kuvaan :D
Ulurun monet kasvot..juuri auringonlaskussa.
Ja auringonlaskun jälkeen.
Aamulla jatkettiin oman ryhmän kanssa reissua, tosin me Ainon kanssa missattiin Ulurun auringonlasku ja 6kilsan base walk Ulurun juurella. Harmitti, mutta ei voi minkään, reissussa sattuu ja tapahtuu. Pääasia, että ollaan molemmat kunnossa ja reissu voi jatkua. (Aino on tosin miun lisäks saanu nyt juossa kaikenlaisissa lääkäripaikoissa-naureskeltiinkin jo, että meille taitaa noi sairaanhoitopaikat tulla monessa kaupungissa tutummaks, ku muut nähtävyydet :D)
Kolmas päivä ja kotimatka, sekä lisää tietokilpailuja autossa. Käytiin myös kamelifarmilla, jossa oli mahdollisuus ratsastaa kamelilla, näytti kyllä todella hauskalta, mutta itse skippasin tämän, sen sijaan ihastelin farmilla olleita muita eläimiä: kenguruja, emua, kameleita, pinkkejä kakaduja, dingoa. Saavuttiin takas Alice Springsiin siinä viiden maissa illalla, ja puoli kahdeksalta oli tarkoitus mennä ryhmän kanssa illalliselle, ei muuta ku suihkuun ja vähän vaihtamaan vaatteita, ja menoks. Syötiin hyvin, juotiin, vaihdettiin viimeiset kuulumiset ryhmän kesken ja tanssittiin ja pidettiin kivaa. Mielettömät kolme päivää, mielettömällä porukalla, mielettömissä maisemissa, ottaisin milloin vain koko reissun uusiks!! :) :) <3
Gallah eli ruusukakadu?
Kameli odottaa ratsastajaa.
Kenguja.
Emu.
Lisää kenguja.
Kameliratsastajat ;)
©The Rock Tour
Auringonlasku tokana päivänä
©The Rock Tour
Karate kid-maista touhua ;) Oli meistä moneksi, huh.
©The Rock Tour
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti